Yhdistyksen tarkoitus

Hirsijärven vesienhoitoyhdistys edistää Hirsijärven vesistöjen säilymistä mahdollisimman luonnontilaisena, parantaa vesistöjen tilaa ja edistää luonnon- ja ympäristönhoitoa vesistöjen vaikutuspiirissä.

Tilaa valokuvakirja!

Hirsijärven rannoilla lapsuudestaan saakka kesiä viettänyt Anneli Rendel kuvaa tunnelmiaan ja yhteistä huolta järven tilasta runoissaan Talvikevät, Saukko, Me kaikki, Kevät ja Hirsijärvi :   

TALVIKEVÄT

Pakkanen paukuu ja kylmää on
mutta älä ole onneton,
sillä hullukin sen jo huomata saa,
että kevättä kohti kulkee maa

Vaikka sataakin lunta,
niin sehän on vanhan surma,
talvikin kiihkeästi odottaa
kevään kuumaa suudelmaa.


SAUKKO

Aaamun pehmeä aurinko
kurkistaa pilviverhon takaa
Ja kylmän pakkasyön pois ajaa.

Kas, saukko istuu laiturilla
aivan avannon reunalla.
Se sulavasti veteen pulahtaa
mutta pian takaisin palaa,
pidellen hampaissaan mahtavaa kalaa.

Se syö saaliinsa nautiskellen,
silmät sirrellään,
viikset vavahdellen
samalla talomme suuntaan kurkistellen.

Aterian jälkeen se kellahtaa selälleen,
tarjoten pulleaa vatsaansa auringon säteille.
kääntyilee milloin vasempaan milloin oikeaan
antautuen kevään onnelle kokonaan.

Anneli Rendel, Hirsijärvellä 28.03.11


ME KAIKKI

Me kuulumme yhteen, me kaikki,
niin kuin yhteen kuuluvat
saappaat ja sadetakki.
Kuuma hiillos,
ja siinä paistettu nauris.
Puhdas vesi,
ja Pietarin kalansaalis.  

Kaikki vaikuttaa kaikkeen,
siis puhalletaan yhteen hiileen,
sillä yksin,
olet aivan yksin.
Niin kuin kirjain,
joka tarvitsee vierelleen
toisen kirjaimen,
tullakseen sanaksi.
Sana toisen sanan,
tullakseen lauseeksi,
lause ajatukseksi,
ajatus teoksi hyväksi.

Teit mitä teit,
olet yksi muiden joukossa,
lenkkinä elämän ketjussa,
tässä meidän yhteisessä maailmassa

Anneli Rendel 12.04.2009


KEVÄT

Tulihan se sittenkin,
vaikka vasta oli pakkanen paukkuvin.
Pilvet toivat sumua, räntää ja vettä,
hetken luulin että,
syksy tulee uudestaan,
ja tuo talven tullessaan.

Heti aamulla, mökillä,
kun heräsin,
sen tiesin, arvasin,
tämän päivän viettäisin,
mökin seinään nojaten
auringosta nauttien,
kuunnellen jäänpinnan sihinää,
tuntien suonissani,
onnenhiukkasten vilinää.

Anneli Rendel 12.04.2009  


HIRSIJÄRVI

Sen hellässä hyväilyssä opin lapsena uimaan,
sen tyyneellä pinnalla kellumaan
ja siinä taivaan sineä katsella sain.
Elämän arvoitukset nuoressa mielessäni,
kun elokuun hämärässä venheelläni
sen tummassa vedessä soudella vain.

Lähdin minäkin maailmalle,
mutta palasin näille rannoille,
kuin muuttolintu, aina uudestaan.
Tiesin sen ihan varmasti,
vaikka menisin kuinka kauaksi,
järvi kyllä pysyisi paikallaan.

Nyt katson murheellisena tätä järveä
ja melkein alan itkeä.
Se on kuolemansairas, kuulin.
En keskikesän aikaan voi varpaitani
sen pinnalla lipsutella,
en voi sen laineilla uiskennella.
Eihän tilanne näin vakava ole?
Niin minäkin luulin. 

Nyt kun viides polvi opettelee täällä uimaan
ja aamulla iloisesti kirmaisee rantaan pulikoimaan,
niin jo näkyy levälauttaa.
Lapset kysyvät: ”Kuka on kaatanut järveen väriä,
kun se on ihan vihreä?”
Sanon, se on sairas, sitä pitää auttaa.

Vaan yksin olen avuton,
kaikki onnistuu vain, jos meitä monta on.
Pyydän jokaista, joka tätä järveä rakastaa,
mukaan sitä auttamaan.
  
Anneli Rendel, Niemenranta, 22.05.2007